Aikaiset herätykset jatkuvat – jo monettako viikkoa. Kun illalla ei malta mennä nukkumaan, niin vaivaiset viiden tunnin unet tekevät minusta työpaikka-zombin.

Aamulla kahvilassa on hiljaista, kun kaikki muutkin on mykkiä väsymyksestä. Mielessä pyörittelemme asioita ( ”mitä kaikkea tänään pitikään tehdä?” ) ja ongelmia, jotka ei ota ratketakseen ( ajatukset pyörivät samaa pientä kehää ) - - voisko joku hiljentää mieleni !!!

Ensitöikseni laitan sämpylät tulemaan. Vaivaan ja pyöritän pullia. Olen jo aika haka ! Hallitsen 2-käden tekniikan. Homma onkin kuin meditointia. Istun baarijakkaralla, väsymys painaa silmät kiinni, mutta kädet toimivat automaattisesti.

Toivon, että voisin nukahtaa... sehän ois mahtavaa ! Tiedän, että jotkut nukkuvat työpaikoillaan, mutta nukkua ja tehdä töitä samalla, parasta! (Eritoten niinkin yksinkertaisessa ja tuottavassa työssä kuin minä teen.)

Mutta varmasti niin jo tapahtuu. Ihmiset ovat päissään väsymyksestä. Vetävät aivoverenkiertoa kiihdyttäviä nappeja, että jaksavat 24h putkeen.

Ajatella mitä tapahtuisi, jos pystyis nukkumaan töitä tehdessä. Työpäivän päätyttyä heräis virkistyneenä. Sais ihmetellä mitä on saanut aikaan ja ehkä vois todeta, että tämmöstäkö tuli tehtyä: ei tullutkaan sämpylöitä... tein sitten homejuusto-salami-kermakakkuja. Ja entäpä miten unet vaikuttaisivat. Aatella ny jotain timpuria, joka pystyttää huvilaa, mutta näki painajaisia ja siitä tulikin kummitustalo.

Tänään ois mahdollista mennä nukkuun hyvissä ajoin, vaikka ysiltä. Mutta yhdeltätoistä todennäköisesti keksin, että vielä vois katsoo jonkun dokkarin.