Nyt joudun sanomaan hyvästit täysin joutilaalle oleskelulle -- aloitin nimittäin uuden koulun... ammattiopistossa. Halusin uusia haasteita ja siksi tänä syksynä päätin mennä viimein johonkin opiskelemaan. Kotona voin sivistyä kirjojen avulla, mutta halusin oppia jotain mitä ei niistä opi. Parasta siis mennä yhteisöön, jossa on osaamista.

Olen aina pitänyt itseäni jollainlailla tutkivana ja luovana persoonana. Olen käynyt lukion ja ammattikorkean, ja nyt unelmoin vielä vetelehtiväni jossain yliopistossa tai taidekoulussa. Näissä vaihtoehdoissa on kuitenkin se huono puoli, että niissä ei rikastu (mutta onnekseni en niin rikkauksista välitäkkään). Ylioppilastutkintokin on nykypäivänä arvoton. Lukiossa oli kuitenkin mukava opiskella itseään kiinnostavia aineita ja viettää huoletonta ja vapaata elämää (tiivistelmä minun lukioajastani).

Tänä syksynä en kuitenkaan päässyt havittelemaani yliopistoon (täytyy näköjään opetella tenttikirja ulkoa... typerää). Ammattikorkeassa joutuisi pänttäämään puuduttavaa teoriaa jostain yrittäjätoiminnasta, joten hylkäsin senkin vaihtoehdon. Päätin lohduttaa itseäni alkamalla opiskella jotain kivaa ja mielenkiintoista – ihan vain omaksi huviksi! – ja tehdä jotain konkreettista: menin kondiittorilinjalle.

Huh! Olen nyt siis amis – tuo ihmistyyppi, jota lukioaikoinani pilkattiin (tunnen siitä huonoa omaatuntoa). Mutta nykyään päästäkseen ammattikouluun vaaditaan parempi keskiarvo kuin lukioihin.