Viileät tuulenpuuskat yltyvät ja ravistelevat puita – syksy on tulossa.

Muutama päivä sitten viikolla oli vielä lämmintä. Taisivat olla viimeiset lämpöiset päivät näillä leveysasteilla. Koulusta tultuani viritin aurinkovuoteeni ulos pihalle. Lueskelin kirjaa (Yutangin Maallinen onni) matalalla paistavan auringon vielä lämmittäessä mukavasti. Juomani kahvikaan ei pystynyt kukistamaan väsymystäni; annoin sille periksi ja otin torkut ulkosalla.

Nukuin oikein kaksinverroin: uneksin nukkuvani omassa vuoteessani. Herättyä olin luonnollisesti hieman hämmentynyt löydettyäni itseni ulkoa. Aurinko oli juuri laskenut puiden taakse ja ilma oli alkanut viiletä.

Nyt tuuli on peittänyt pihapolun keltaisilla koivunlehdillä – näyttää jo syksyiseltä. Vielä ei taida kuitenkaan olla ”terminen syksy”, kuten tieteilijät sanovat.

Syksy on kuitenkin mukava vuodenaika, jos jätetään kaikki ne märät kelit pois laskuista. Alkusyksyn tunnelma on tiheä – ilmassa on haikeutta ja melankoliaa. Aurinko valaisee luonnon kauneuden. Syksy on hyvä nautittavaksi suurinakin annoksina; varsinkin aamut – kuulaat ja raikkaat – nuo kallisarvoiset lyhyet hetket ennen kuin taivas on harmaa useita kuukausia.