Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. Jotain tällaista sanoin kun kavereiden kanssa pelattiin korttia puistossa ja puhuttiin lähitulevaisuudesta; eräällä alkaisi työt ja toisella loma; ja minulla ei kertakaikkiaan mitään.

En päässyt siihen yliopistoon mihin hain, en ole saanut töitä, olen juuri eronnut ja kaiken lisäksi irtisanoin asuntoni eikä uudesta ole tietoa. Tämä on tilanne jota voi katsoa ja tunnustella ihan vastakkaisilta kanteilta. Olen tyhjyydessä – olen vapaa.

Hyvänen aika, minähän voin tehdä mitä vain! Myyn vaikka omaisuuteni ja alan kiertämään maata. Riittääkö minulla luonnetta siihen. Todellakin – ainoa mikä estää minua on minä itse.