OPISKELIN lähellä Stuttgartia Saksassa ja käytin kaiken vapaa-aikani työskennellen erään koulun lähellä asuvan perheen maatilalla. Palatessamme kovan päivätyön jälkeen kotiin viinitarhasta vanhan viljelijän oli tapana sanoa minulle: "Elämä on kovin lyhyt. Meidän on parhaalla mahdollisella tavalla käytettävä hyväksemme sen jokainen hetki."
   Muutamia kuukausia myöhemmin matkustin Espanjaan lomailemaan. Kerran katselin, kun kolme työmiestä istutti pientä puuta. Istuttaminen kesti kolme päivää, ja niiden aikana pidetiinn usein lepohetkiä, katseltiin perhosten lentoa ja tyttöjä, tupakoitiin ja niin edelleen. Muuan espanjalainen selitti ilmeisen toimettomuuden seuraavasti: "Elämä on kovin lyhyt. Meidän on parhaalla mahdollisella tavalla käytettävä sen jokainen hetki."
                                                         – B.B.

Löysin tämän tarinan Valittujen palojen vuoden 1965 huhtikuun numerosta.
Kummin sinä suhtaudut työntekoon. Löytyisikö totuus kenties jostain välistä -- ehkäpä hiukan kumpaakin asennetta; itselle tärkeisiin asioihin paneudutaan koko sielun voimin, muutoin otetaan huvin kannalta -- eihän työ tekemällä lopu.

Ja kuka on tämä B.B.? Lieneekö edes olemassa. Tämä tarina muistuttaa erästä toista lukemaani pientä juttua (yritänpä löytää sen käsiini). Taitaa olla kierrätystä tämä (tai se) stoori.