Aikaisemmassa kirjaesittelyssä moitin Max Weberin kirjaa Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki liiasta liikasanaisuudesta ja sekavuudesta. Nyt täytyy hieman pyydellä anteeksi; tajusin, että Weberhän kirjoittanut teoksensa käsin tai korkeintaan kirjoituskonetta käyttäen. Siinä on puolensa ja puolensa.
T. H. Eriksen pyytää kirjassaan Hetken tyrannia kuvittelemaan kuinka kirjan kirjoittaminen oli ennen tekstinkäsittelyohjelmia hidasta ja aivan toisenlaista. Totta; on se käynyt minunkin mielessäni nähdessäni joitain vanhoja kirjallisuuden klassikkojärkäleitä, että miten ne ovat jaksaneet tuonkin tehdä. Heillä on täytynyt olla ajatus kirkkaana, ettei kirjoittaminen kaadu vain pikku tekstipätkiin. Onpahan kuulemma sellaisiakin kirjoittajia joilla on valmiina jo juoni ja eläviä kohtauksia päässä, ja sitten vain istuu alas ja antaa sen kaiken virrata paperille. Itselläni kun on aloittaessa vain joku epäselvä mielikuva ja pari nasevaa lausetta [yksi oli tämä].
Toisaalta, ehkä juuri muinaisajan kirjat ajalta ennen tekstinkäsittelyä ovat joskus hieman "liian" pitkiä ja sekavia. Eriksen pohtii olisiko Karl Marxin Pääomasta tullut tekstinkäsittelyn aikakaudella lyhyempi ja tiiviimpi. En minä ainakaan jaksanut kyseistä opusta lukea – yritetty on.
Kyllä koneella kirjoittaminen on mukavaa. Itseasiassa Eriksenin mielestä tekstinkäsittelyohjelma on se yksi syy nykyisen informaation eksponentiaaliseen kasvuun: tekstin tuottaminen on niin helppoa. Tekstiä voi nopeasti muokata, jäsentää ja tiivistää. Se on oiva apu kirjaa kirjoitettaessa, mutta samalla tekstin tuottaminen on räjähtänyt valtaviin määriin. Nykyinen infoähky johtuu osittain siitä.
Kommentit