Tässä taannoin mietiskelimme ystävän kanssa oluttuoppien äärellä, että kumpi olisi parempi sana työtön vai joutilas, ja kumpaa niistä käyttäisi itsestään. Sanat toivat mieleen eriäviä mielikuvia ja yritimme vakuutella toisillemme sanojen pätevyyttä. Minä halusin puhua itsestäni joutilaana, kun taas ystäväni piti työtöntä parempana ilmauksena.

Joutilas kuulosti hänestä pahalta, koska se toi mieleen liiaksi laiskottelun: joutilaana hän vain makaisi ja syljeskelisi kattoon. Mahdolliset tulevat työnantajat eivät hänen mielestä varmastikaan katsoisi hyvällä, jos sanoisi olleensa enimmäkseen joutilaana, siis ei välittäisi ylipäätäänkään työntekemisestä. Työtön sitä vastoin on työsuuntautunut, tahtoo tehdä töitä, mutta on jostain syystä [toivottavasti ei omasta] väliaikaisesti vailla töitä.

Perustelun pointti on hyvä, vaikka itselle tuo itsensä hahmottaminen työn kautta tuntuu vieraalta. En halua määritellä itseäni ja identiteettiäni jonkun ammatin mukaan – se tuntuu rajoittuneelta. Tämän vuoksi jotkut  haluavat sanoa vaikka ennemmin tekevänsä hitsaajan hommia kuin olevansa hitsaaja. Jos työ on elämän keskipiste niin silloinhan työttömänä oleminen kuulostaa epäonnistumiselta.

Arkielämässä me kuitenkin usein yritämme päästä tuntemattomasta ihmisestä perille juuri työn avulla. Tavattuamme jonkun, kuinka pian kysymmekään mitä hän tekee työkseen. Keskustelukumppanissa on herännyt levottomuutta, kun olen sanonutkin etten tee mitään. Sitten he kysyvät opiskelenko johon vastaan kieltävästi. Tämä voi saada heidät onkimaan tietoja kysymyällä epätoivoisesti mitä olen viimeksi opiskellut. (Toisinaan taas vastaan ensimmäiseen kysymykseen tekeväni kaikkea mitä mieleen tulee.)

Työttömän sijasta kannatan sanaa joutilas, koska siinä ilmenee positiivinen ajatus itsenäisyydestä. Joutilaan ei tarvitse tehdä juuri silloin mitään. Antiikissa ihmisen ihanne ja tavoite (varsinkin stoalaisilla) oli autarkia eli itseriittoisuus ja itsensä hallitseminen. Joutilas on lähellä autarkiaa. Autarkkinen henkilö on tietenkin kauhistus kapitalismille, koska hän ei välttämättä välitä kuluttamisesta tai omaisuuden lisäämisestä. Sitä paitsi hän saattaa olla jopa ”hankala tapaus" koska ei alistu toisen käskyihin helposti, vaan haluaa itse tehdä kuten parhaaksi näkee. Hänellä on hyvä itsevarmuus ja tuntee oman arvonsa. Sellainenhan minä tahtoisin olla. Työn/ammatin sijaan nähdä itsensä enemmänkin persoonan kautta.