Kävin juuri päiväreissulla patikoimassa Helvetinjärven kansallispuistossa. Ystäväni pyysi minua tekemään havaintoja. Tässä muutama:

• Ei tunnu olevan kunnolla korvessa, jos puhelimessa on vielä kenttää
• Tahtoisin tarpoa villissä erämäässä ilman valmiiksi tallattuja reittejä (tuskin selviytyisin)
• Vaeltaminen yhteisenä tekijänä yhdistää ja saa tuntemattomatkin puhumaan keskenään
• Itse tykkään olla puhumaton (miltein mykkä) kunnes saan tarpeeksi mielenkiintoisen puheenaiheen
• Oli todella hiljaista ja rauhallista
• Hiljaisuudessa mielen täytti vieläkin sisäinen dialogi – vieläkään en ole valaistunut
• Aurinko paistoi, tuli hiki
• Aina on liikaa tavaraa mukana
• Alamäki tuntuu polvissa, ylämäki pohkeissa
• Jylhän kallion lisäksi myös pieni, varovainen puro metsän keskellä sykähdyttää
• Vielä löytyi lunta ja jäätä siimeksestä
• Metsässäkin oli ampiaispörriäisiä, jotka olivat ärhäköitä seuraamaan (ehkä punaista lakkiani)
• Sammal oli hohti kauniin vihreänä
• Taivaan heijastus tyynen järven pinnalla rauhoitti
• Lapsena oli kiva olla kesäleireillä
• Pitäisipä taas meloa
• Kaasukeitin se vaan on kätevä
• Pähkinä-rusina-sekoitus jäi syömättä:(  – myslipatukka oli vaivattomampi