Sain taannoin yhden ihmisen myöntämään, että kiireettömämpi työtahti on hyvä. Ja hän oli vieläpä pomoni!

Minulla oli nimittäin arviointi edellisessä harjoittelupaikassa. Läsnä olivat lisäkseni pomo ja pari opettajaa, joiden kanssa kävimme läpi eri oppimisalueita. Niitä sitten arvioitiin ja pisteytettiin. Annoin itselleni työnteon säntillisyydestä täydet kolme pojoa.

Yllättäen pomo olikin eri mieltä. Hänen mielestään taukoni olivat liian pitkiä. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut asiasta maininnut, emmekä edes olleet taukojen pituuksista sopineet.

”Sun täytyy antaa mulle enemmän töitä, jos mulla näyttää olevan ylimääräistä aikaa”, sanoin. ”Meillä on vain erilaiset tavat tehdä työtä.” Selitin, että näen työpäivän janana johon sijoittaa työt jotka täytyy päivän aikana tehdä. Tarkoituksena on löytää oma, hyvä rytmi. Kaiken olen aina saanut tehtyä mitä on tarvinnut, ja ajoillaan.

Itseasiassa silloisessa työpaikassa olen joskus joutunut lähtemään parikin tuntia aikaisemmin, kun tekeminen on loppunut kesken. Entäpä jos olisin kiirehtijä. Saisin kaiken tehtyä ennen puoltapäivää. Itseasiassa aika miellyttävä ajatus, mutta koulu vaatii että olen työpaikalla täydet kahdeksan tuntia (kuin jossain työleirillä).

Pomoni on taas enemmän sellainen tyyppi joka painaa täysillä, vaikka ilman taukoja, ja sitten lopuksi voi levätä laakereillaan pari tuntia. Kumpi on parempi? Tai oikeammin, mikä tyyli sopii kenellekin.

Pomo pyörsi lopulta sanansa ja myönsi, että olen oikeassa. Olen joskus tarpeen vaatiessa jopa pitempäänkin jos on sellainen tilanne, sekä autan muita työntekijöitä heidän hommissaan, pyytämättä. Häneltäkin irtosi kolmonen.

Minäkö muka olisin huono työntekijä. Ei pidä paikkaansa. Jos ei ole mitään duunia, niin varmasti motivaatio katoaa. Sen verran omatoiminen olen, etten aio tuhlata aikaani odotteluun. Luen vaikka aikakausilehtiä sillä välin.

Jos tiimi toimii ja hommat skulaa, niin ei kai siinä kelloa tarvi kytätä. Itseasiassa koko työporukalle pitäisi saada sellainen hyvä rytmi työntekoon, jossa otetaan huomioon muiden lisäksi myös oma itse.

Nyt uudessa työharjoittelupaikassani joutuu paiskimaan töitä, paljon enemmän, paljon pidempään. Mutta se ei haittaa, kun hommaa on koko ajan. Lisäksi paikka toimii kuin tehdas: töihin tultaessa tiedetään mitä täytyy päivän aikana saada aikaan ja sitten se vain toteutetaan.