Myönnän, olen jo pitkään ollut riippuvainen - - olen uutisnarkkari. Minulla on vaihdellut hyvät ja huonot kaudet. Nyt taas tuntuu siltä, että tarvitsen vieroitusta.

Pahimmillaan joudun monta kertaa päivässä tarkistamaan mitä maailmalla on tapahtunut. Aamulla laitan ensiksi Yle Puheen päälle (kuulen kahdet uutiset ja syventävät raportit ennen koulua) ja illalla viimeiseksi katson myöhäisuutiset tai tsekkaan tekstiteeveen. Siinä välissä sitten luen lehdet ja selaan uutissivustot.

Ja minkä vuoksi? Yleensä aivan turhaan! Ei siellä ole mitään tapahtunut. Salaa sisimmissäni toivon jotain radikaalia ja repäisevää: mellakka, sota, katastrofi tai maailmanloppu. Sitten vietänkin koko päivän tutkien tapahtuneen taustoja. Jos ei mitään jännää ole tapahtunut, niin onpahan minulla ainakin kymmenen uutta small talkin aihetta.

Helsingin Sanomien kolumnissa Tuomas Nevanlinna väittää, että uutisten tehtävä on vakuuttaa ihmiset siitä, ettei mitään ole tapahtunut: kaikkia kaameuksia sattuu maailmalla, mutta media (ja median kuluttaja) ovat turvallisesti pystyssä.

Pahimpia munauksia riippuvuudessani on ollut uutissyötteiden tilaaminen nettiselaimeen. Näen heti Firefoxin avattuani Ylen ja Hesarin tuoreimmat otsikot. Ja sitten vain yksi klikkaus ja pääsen uutisten keskustelupalsalle. Siellä kuka tahansa riemuidiootti voi kommentoida juttua. Uutiset täyttyvät kymmenistä, ellei sadoista, aina vain tyhmemmistä mielipiteistä. Siinä sitten huvitan itseäni lukemalla typeryyksiä (ja voin tuntea pientä ylemmyyden tunnetta). Aikaa tähän on helppo tuhlata tuntikin... sen jälkeen voi miettiä kuka olikaan tyhmä!

Oli vapauttavaa olla välillä poissa Suomesta. Rioon eivät yltäneet mitkään kotimaan poliittiset jutut. Katsoin hiekkarannalla makoilevia ihmisiä – juu, heitä ei näköjään kiinnosta Keskustan puheenjohtajavalinta – itseasiassa täysin mitätön asia.

Kotiin palatessa minulla oli kolmen viikon sanomalehdet odottamassa. Mitä tekisin – nehän ovat vanhoja uutisia, muttei niitä kuitenkaan raaskinut suoraan roskiinkaan heittää. Päätin harjoittaa itsekuria ja selata nopeasti lehdet läpi. Annoin itselleni luvan lukea joka uutisesta vain otsikon. (No okei, jos kyseessä oli omaa kaupunkia koskeva mielenkiintoinen paikallisuutinen voisin sen poikkeuksellisesti lukea kokonaan.)

Kolumnissaan Nevanlinna pohtii uutisten määrän vähentämistä. Uutisten lakkauttamisen tai niiden kokonaan seuraamattomuus ei kuitenkaan tulisi kyseeseen. Yksi ehdotus on runojen lukeminen, jota Nevanlinna kehottaa aamuisin tekemään: "Runot yksinkertaisesti sopivat paremmin unen ja valveen väliseen heräämisen tilaan". Hänen mukaan runot pitävät luovuuden yllä, herättävät ja avaavat ihmisen maailmaan, sekä saavat meissä esiin toisenkin puolen kuin vain työntekijän.

Pienissä määrin uutiset ovat ihan terveellisiä, mutta luulen, että ilman niitäkin tulee vallanmainiosti toimeen. Ehkäpä on paljon parempi, ettei tiedä ihan kaikkea. Ei ainakaan kuluta aikaansa turhaan.

Karnevaalien jälkeen alkaa aina paasto. Miksei nyt vaikka uutispaasto. Poistinkin siis selaimesta uutissyötteet, päätin olla seuraamatta teeveen uutisia ja lukisin aamuisin herättyäni proosaa. Jos jotain oikeasti tärkeää tapahtuu, niin kyllä se minulle kerrotaan.