Varhaiset aamut ovat ihania viettää jouten.* Kesällä, kun aurinko on vasta noussut taivaalle, maailma tuntuu tuoreelta. Silloin on hyvä lähteä kävelylle tai hissukseen pyöräilemään, vailla päämäärää. Aurinko alkaa lämmittää jo mukavasti ja linnut veisaa serenadejaan. On tyynnyttävän rauhallista; muita ihmisiä on harvakseltaan liikkeellä.

Ainoastaan aamun tasatunneilla kertyy teille pientä ruuhkaa, kun autoilijat yrittävät ehtiä töihin. Mielessäni herää ihmetys: vaikka täsmällisyyttä pidetään hyveenä niin tosiasiassa suuri määrä näistä työläisistä on aina myöhässä. Onkin hauska pysähtyä, istahtaa aloilleen ja seurata kun toiset kiiruhtavat töihin –  tulla vakuuttuneeksi omasta etuoikeudestaan – jonka jälkeen voikin hyvillä mielin jatkaa omaa päätöntä harhailua, kun itse ei tarvitse mennä minnekään.

Kun kiiruhtajat ovat poissa, jää jäljelle joutilaat aamuiset kulkijat. Aamuihmiset ovat aivan toisenlaisia: mieli kepeinä he astelevat ja vastaan tullessa iloisesti tervehtivät toisia kaltaisiaan. Olemme kaikki ikään kuin samaa heimoa.**

Pienen kävelyn jälkeen on parhautta mennä syömään aamiainen johonkin kahvilaan; lukea uusin sanomalehti kaikessa rauhassa samalla kun nauttii kahvia. Sen jälkeen, jos lukuintoa riittää (sanomalehti oli vain lämmittelyä minulle), voi hyvin jatkaa matkaansa kirjastoon. Siellä voikin rauhassa uppoutua pitkiksi, pitkiksi ajoiksi lukematomiin maailmoihin.

Kun kirjojen vallasta vihdoin herää – pökertyneenä niin paljon kaikesta lukemasta että tarvitsee vihdoin jaloittelua – voi huomatakin että on jo keskipäivä ja uudet ihmiset ovat täyttäneet kadut. Sinne tänne kiirehtivät ihmiset ovat tulleet esiin; he ovat kuluttamassa rahojaan kauppoihin tai toimittamassa mitälie asioitaan. Ilmakaan ei tunnut enää niin raikkaalta. On aika keksiä uusia suuntia päivälle.

* Ja nyt tarkoitan aikaa ennen kello kahdeksaa. Meille nykyajan laiskoille nuorille tuo aika ennen kahdeksaa on tuntematon: aamu sijoittuu jonnekin yhdeksän ja yhdentoista välille.

** Alkanette jo epäillä minua – ”eihän Petri ole aamuihmisiä”. On totta, että elän enemmänkin yöaikaan... mutta siitä kirjoitan joskus myöhemmin.