Kesä on kulutettu loppuun. Luitteko tarpeeksi kesäkirjoja.

Kesäkirjoja?

Kesällä ihmiset näyttävät lukevan kirjoja suurpiirtein kahdesta syystä. Joko viihdyttääkseen itseään (mikä on ihan helposti ymmärrettävä syy) tai sitten he lukevat kirjoja, jotka kuvailevat kesää. Tämä kuulostaa jo hieman oudommalta.

Herää kysymys: miksi lukea kirjoja kesästä, kun voi kokea sitä? Se taitaa olla joku kirjafriikkien mentaalivamma. Liekö heillä huono elämisentaito kun mielikuvitusmaailmaan kaipaavat. Tekisi mieli huutaa, että menkää ulos siitä tahvot!

Mutta enpä huuda. Olen nimittäin yksi sellainen hullu. Joten tätä asiaa joutuukin tarkastelemaan hieman lähemmin.

Tähän ensimmäiseen porukkaan kuuluville kesäkirja on vapaa-ajan lukemista. Juuri se viihdyttävä korkkari tai dekkari kesämökillä; pokkari jonka voi yhtä nopeasti laskea käsistään kuin sen avasikin. Eskapismia puhtaimmillaan.

Entä kakkosryhmäläiset: täytyykö ulkona olla aurinkoa ja lämmintä, että kirjan sisältö kumuloituu, tai toisinpäin: valitaanko lukemista joka komppaa sen hetkistä säätä, yhdessä kenties luoden maksimaalisen elämyksen.

Näyttää siltä, että nämä outolinnut suodattavat maailman kirjojen kautta. Heidän todellisuuspakonsa on astetta monimutkaisempaa. (Kesä)kirjoilla avataan uusia näkökulmia: niistä haetaan vinkkejä mitä ja miten tarkastella maailmaa ... Puun lehvästön langettama pitsivarjo liikehti lattialla ... Kun jostain on ensin luettu jonkun olevan kaunista, voi sen jälkeen ulkomaailmasta alkaa etsimään näitä kauneuden kohteita. Tällainen lukeminen on monesti tunnelmointia tai nostalgiaa (täytyy kai minunkin lukea se Tove Janssonin Kesäkirja kun sitä niin hehkutetaan).

Kesäkirjojen jälkeen tulevat sitten kai syyskirjat, ja sitten talvikirjat. Miksei yrittäisi lukea kesäkirjoja talvella. Niin minä tein kun pohdein keinoja välttää kaamosväsymys toissavuonna. Sain itseni huijatuksi kerran jos toisenkin. Kun laskin helteisen kirjan käsistäni, ikkunasta avautuva sini ja aurinko saivat hetkeksi kuvittelemaan näkeväni Välimeren taivaan – kunnes hätkähdin takaisin helmikuuhun. Vallitseva säätila ei auttanut minua etsimään lukemiani kauneuden kohteita ulkoa.

P.S. Tehokkaammin kesäkirjat vaikuttavat kun ne lukee jo valmiiksi ulkona.