Koska elän joutilaana (eli olen erossa palkkatyöstä) tarkoittaa se minun kohdallani myös, että olen köyhä. Välillä käytän itsestäni tietoisena – ja ylpeänä – tuota ilmaisua. Se on tavallaan jonkinlaista sorron psykologiaa; tavoitteenani on erottautua noista "epämoraalisista rikkaista" ja kääntää haukkumasana omaksi voitoksi. Mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan köyhällä? Kuka on köyhä? Olenko minä?
Oikeammin, itsestäni puhuessa parempi termi olisi pienituloinen. Vaikka lompakkoni ei pullota, niin muuta materiaalista hyvää minulla kyllä on; tavaraa on vaikka muille jakaa (ja toisinaan sitä teenkin). On hassua, että nykyään voi olla köyhä, vaikka olisi paljonkin tavaraa (köyhä ei nimittäin pysty piilottamaan sitä varastoihin kuten rikas).
Miten sitten määritellä köyhyys taikka pienituloisuus? Siihen ei ole pätevää keinoa. Joku voi tuntea olevansa köyhä, vaikka sama tulo tai omaisuus olisi toisen mielestä paljonkin. Kansalaisten tuloja voidaan tilastoida ja niiden avulla laskea ns. suhteellinen köyhyysraja. Tilastokeskus tulee apuun. Sen tilastotieteellisen kapulakielen mukaan: ”Pienituloisiksi määritellään henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot kulutusyksikköä kohden ovat pienemmät kuin 60% koko väestön vastaavasta mediaanitulosta.” Käytännössä tämä tarkoittaa, että nykyisin alle 1089 euroa kuukaudessa ansaitseva on pienituloinen. Kuten aikaisemmin mainitsin, joillekin tämä summa on vähän, joillekin taas tarpeeksi elämiseen.
Tilastokeskuksen mukaan pienituloisia oli vuonna 2007 Suomessa 708 000. Eli 13,6 prosenttia väestöstä! Ja huonompaan suuntaan on menty: köyhien määrä on melkein kaksinkertaistunut sitten vuodesta 1995. Ja veikkaan, että alamäki jatkuu. Uutiset kertovat, että nykyään jopa työssäkäyvät voivat olla pienituloisuusrajan alapuolella (näin on joskus käynyt myös minullekin).
Mikä todella on huolestuttavaa, on lisääntyvä totaalinen köyhyys ja asunnottomuus; kun ihminen miettii ostaako lääkkeet vai ruokaa. Tuntuu käsittämättömältä, että asiat on voitu päästä menemään näin huonoksi. Onko nykyinen maan johto tehnyt todellakin nyt kaikkensa köyhyyden poistamiseksi?
Palaanpa vielä alun itsensä määrittelemiseen – eli olenko köyhä. Tulojeni puolesta olen pienituloinen, mutta jos sitä ei oteta huomioon, niin en mielestäni ole köyhä. Minä sorrun välillä voivottelemaan siitä ettei minulla ei ole jotakin, enkä näe mitä kaikkea minulla jo on. Minullahan on rakkaita ihmisiä; ystäviä, vanhemmat, sukulaisia, lemmikkejä; vielä kunnossa oleva keho, ajatus pelaa; mukava kämppä ja pihamaa; voin harrastaa; aikaa itselle ja muille. Minähän olen rikas. Itse asiassa miljonääri.
Köyhä ei ole se jolla on vähän,
vaan se joka toivoo enemmän.
– Seneca
Tilastokeskuksen viimeisimmät köyhyystilastot löytyvät täältä. Seuraava tutkimus julkistetaan 20.5.2009.
Kommentit