Valittelin surkeaa taloudellista tilannettani opiskelijana, mutta olen saanut huomata myös hyviäkin puolia koulussa.

Opiskelu on nyt ihan erilaista, kun on hieman vanhempi – olen aidosti halukas oppimaan. Periaatteessa peruskoulun päättäneillekin opiskelu on vapaaehtoista ja itse voi vaikuttaa alan valintaan, mutta kyllä aina joku taho painostaa menemään kouluun. Viimeistään työkkäri alkaa uhkailemaan sanktioilla; jos ei ole töissä, on työttömyystuen saamiseksi pakko hakea kouluihin, osallistua työharjoitteluun tai kursseille yms. Ammattitutkinnon suorittaneena asiani ovat sen sijaan loistavasti: ei tarvitse ottaa ressiä… jos koululaisena olo rassaa sen voi jättää keskenkin.

Aikaisempaan verrattuna olen myös motivoitunut ja innostunut oppimaan kaikkea uutta. Samaa ei voi sanoa kaikista koulussa olevista kuusitoistavuotiaista. Toisaalta se on ihan normaalia. Eipä minuakaan aina napannut pänttääminen sen ikäisenä: lukionkin yritin käydä mahdollisimman vähin ponnisteluin ja keskityin kaikkiin mukavampiin asioihin. Jurppii puheet siitä, että nuorten täytyisi tietää jo varhain mikä heitä kiinnostaa ja pysyä valitsemassaan opiskelupaikassa. Aivan utooppinen ajatus, ja outo ihmiskäsitys.

Ylipäätään koulussa olo on hienoa. Tykkään ihmisistä, ja on aivan mahtavaa tutustua uusiin tyyppeihin ja viettää heidän kanssaan aikaa… vaikka sitten koulunpenkillä.