Säästöpossu on rikottu ja lahjarahat nostettu tililtä, niinpä hommasin itseni Rio de Janeiroon. Täällä on parhaillaan maailman suurimmat bileet - sambakarnevaalit. Kymmenisen vuotta olen harrastanut sambaa (lyönyt rumpua ja vähän ottanut askeleitakin) ja nyt olen päässyt pääkallopaikalle. Samba on mitä parhain harrastus - minkä muun lajin päätarkoituksena on elämän juhlistaminen.

 

Matkustaminen on nykyajan kuumimpia ideologioita; kaikki puhuvat siitä koko ajan (vaikka harvoin edes pääsisivätkään minnekään). Kun joku on sitten tullut reissulta muut kuuntelevat kateellisena. Niin minäkin; ärtyneenä luen kavereiden päivityksiä Facebookissa: "tänään tuli saharan läpikävely päätökseen", "join just sumpit dalai-laman kanssa". Olen siis itsekin jumissa keskiäisessä pätemisessä. Yritin keksiä jonkun mehevän one-linerin tämän kirjoituksen alkuun: ehkä sain teidät kateelliseksi ;)

 

Matkailussa on sen positiivisen puolen lisäksi mielestäni myös jotain hyvin kieroa ja väärää (minä ainakin kannan syyllisyyttä aiheutuneista päästöistä). Siihen liittyy paljon erilaisia (kätkettyjäkin) tunnekoukkuja.

 

 

Jäsentelin seuraavaan syitä, jotka ajavat matkustamaan (samanaikaisesti tietty voi olla useita).*

 

 

Aikaa itselle ja toisille; rentoutuminen, lepo, auringonotto, syöminen ja juominen, harrastaminen, tuttavien ja sukulaisten tapaaminen, uusien ihmisten kohtaaminen.

 

- - -

 

Paikan tuntemus, kuten kulttuuri, historia, luonto. Kauniiden maisemien etsiminen, hiljaisuuden tavoittelu. Kulttuurituristit saattavat pitää itseään rantalomaturisteja parempina.

 

Vauhtituristit: esim. ilonpitoa, jännitystä, harrastuksia, juhlintaa, päihteitä, seksiä. Koko ajan toimintaa muuten valtaa levottomuus; tarpeiden tyydytys ja nykyhetkessä pysyminen.

 

Tehtyjen matkojen avulla kerrotaan minkälainen on ihmisenä; minne haluaisi matkustaa, minne ei missään tapauksessa menisi. Omaperäisyyden korostaminen, tavanomaisuuden karttaminen, muistojen kerääminen.

 

Vaeltajakulttuuri ja reissaajat; elämysten ja aistimusten maksimointi (ei vain paikan tuntemus): huippukokemukset, ainutlaatuisuuden tavoittelu, aidon ja alkuperäisen kokeminen (jos sellaista edes on).

 

Suuri, pitkä omatoimi- ja seikkailumatka on nuorelle aikuistumis- ja kypsymiskeino.

 

Eksistentiaalisen angstin välttäminen, sisäisen tyhjyyden peittäminen (kun minuus, arvot ja merkitykset ovat kadoksissa). Pako omasta itsestään.

 

Kulkurielämää. Aikuisuuden velvollisuuden välttelemistä ja pakoa. Elämistä itselleen.

 

Matkustus = kuluttamista. Hyvä, jos saa toiset kateelliseksi. Kuluttamisella (kulutustuotteilla) rakennetaan myös minuutta.

 

Matka on samalla matka kohti "ydintä"; elämysten lisäksi myös luonto, taide ja kulttuuri on katoavaista pintaa.

 

 

 

Matka on ensisijaisesti minulle: 4.

Se on myös: 1. & 3.

Haluan näyttää muille, että se on: 1.

Pelkään, että se voisi olla: 6.

En kehtaa myöntää, että se on: 10.

 

 

 * Ideoinnissa olen käyttänyt apuna Owe Wikströmin kirjaa Matkalla olon mysteeri. Ensimmäinen puolisko kirjasta käsittelee matkailun historiaa ja psykologiaa. Toinen on Wikströmin omia mietiskelyjä erinäisistä aiheista.