Tänään on kesäkuun ensimmäinen. Nimi vihjaa, että kesä vihdoin alkaa niinku oikeesti. Sen myötä tulee esiin aivan uudenlainen ihmiselämänmuoto; minunkin oloni muuttuu riemukkaaksi, mutta – yllättävää kyllä – kesä on herättänyt myös ahdistusta.

Kuukauden nimestä tulee mielikuvia jostain lämpimästä ja aurinkoisesta (eilen oli ainakin kuuma), täytyy kuitenkin osata varautua pettymykseen; toukokuu yleensä lupailee kaikkea hyvää (pienine lämpöaaltoineen), mutta tosiasiassa kesäkuussa kuitenkin vain aina sataa. Tämä on hyvä pitää mielessä, että välttää yhden mielipahan.

Mutta kun aurinkokelit vihdoin alkavat niin suomalaisesta kuoriutuu esiin aivan toinen ihminen. Suomalaiseen kansanluonteeseenhan kuuluu vuodenaikojen rytmiin liittyvä kaksisuuntainen mielialahäiriö (niin sanottu georytminen maanis-depressiivisyys), ja lähestyvä maniakausi saattaa aiheuttaa muun muassa tuntemattomille puhumista ja tahatonta hymyilemistä – ilman mitään syytä.

Perinteisesti kesään kuuluu tietty kaikkea kivaa tekemistä... joskus ihan liikaakin. Pelästyin, kun tunsin pientä ahdistusta tulevasta kesästä ("miten Pete voit ahdistua muka kesästä?"). Eriteltyäni tunteita huomasin, että huolestuin nimenomaan siitä että 1) kesässä on joskus ihan liiaksikin erilaisia tapahtumia ja 2) ne vaativat rahaa.

Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt, että joka viikonloppu on ainakin kolmet tapahtumat samaan aikaan johon haluaisi mennä (messut, festarit, grillibileet, karnevaalit, juhannus, toritapahtumat, häät, kokoontumiset, synttärit...), ja jos haluaa osallistua niihin kaikkiin niin se vaatii pätäkkää ("Vai haluaa, etkö Pete ole jo onnistunut kuolettamaan mielihalujasi?"). Mutta kun tämänkin pitää mielessä, osaa asennoitua (tai kuolettaa mielihalunsa), ei sekään enää kalva mieltä.*

Sen sijaan kesään mahtuu paljonkin edukasta ja jopa ilmaista hupia. Mietiskelin hieman mitä kaikkea voisinkaan taas tehdä ja pursuan taas intoa. Tällaisen 'Mitä-tehdä-kesällä' –listan voi laittaa vaikka johonkin näkyvälle kertomaan mitä kaikkea hienoa on luvassa.**


Petrin alustava 'What To Do'

– Sauno
– Ui meressä
– Piknik puistossa
– Oluiden (tai viinien) maisteluilta
– Pulikoi järvessä
– Pössyttele hyvä iso sikari
– Patikoi
– Auringonpalvontaa
– Souda
– Äijäilta
– Käy festareilla (jos on rahaa)
– Valvo kesäyö
– Katso auringonnousu
– Pelaa shakkia ulkosalla
– Toogabileet (fetaa, melonia ja ouzoa)
– Olympialaiset pihalla (ehkä edellisten yhteydessä)
– Grillaa (muista ”kokeellinen grillaus”)
– Tee sangriaa ja mojitoja
– Automatka jonnekin
– Nuku teltassa
– Syö sieniä
– Tee pyöräretki
– Pidä ruokakestit
– Lautapeliviikonloppu
– Lue kesäkirja
– Ruoki sorsia
– Kahvittele ulkona
– Pelaa petankkia
– Tanssi, tanssi, tanssi
– Jamit puistossa
– Aamiainen kahvilassa
– ...


Viime vuonna minulle oli tämänkaltainen lista, johon ruksasin tehdyt. Kauhistuksekseni huomasin, että tuosta listasta oli alkanut vähitellen muodostua eräänlainen tehtävä jota suoritin. Se ei ollut ollenkaan hyvä. Yksi asia taas joka pitää mielessä.

* Ratkaisuna on tietenkin ilmastonmuutoksen kiihdytys. Kesän pituus täytyy tuplata, jotta kaikkiin häppeninkeihin pääsisi. Suomalainenhan ei osaa mitään tehdä talvisin: silloin ollaan koteloituneina koteihin, tehtaisiin ja toimistoihin.

** Varmuuden vuoksi voisi tehdä 'Mitä-tehdä-sadesäällä' –listan.