Tässä puhuu nyt katkera äijä. Luulin nyt leipurin ura urkenevan, tai ainakin jotain pientä pätkää, mutta ei. Miksei tällaista mukavaa tyyppiä haluta joukkoon. Juurin sain kuulla, että yksi tuttu sai duunipaikan. Minua eivät huolineet, vaan ottivat nuoren ja nätin tytön.

Miksi vaan sellasia tyttösiä? 20 kg jauhosäkit nousee keviästi olalle, kun olen alkanut salillakin käymään!! Mut kyllähän mä tiedän mitkä on ne syyt.

Kun pomona on vanha setämies, niin totta kai se tahtoo vähän nuoruutta ympärilleen. Antavat kuulemma vielä lahjojakin näille työntekijöille (pitäkää varanne tytöt!).

Lisäksi nuoret ovat tietämättömiä. Ja tytöt yleensä vieläpä kilttejä. Ei ole välttämättä tietoa  työsopimuksista, oikeuksista tai muista jutuista. Ja tunnollisina eivät uskalla valittaa, vaan kiltisti alistuvat. Me vanhemmat osataan valitettavasti jo vaatia.

Jopa naisvaltaiset paikat haluavat näitä ”kilttejä” tyttöjä. Eräässä työpaikassa naisporukka oli valitsemassa uutta piikaa itselleen. Kylläpä kävi tuohtunut porina takahuoneessa, kun kandidaatti oli uskaltanut kysyä toiselta työntekijältä palkasta ja työsopimuksesta. Siinä sitten naisväki yhteen ääneen moitti ettei rahasta sovi puhua, sen kun pelättiin alkavan hiertää välejä. Ei ihme, että naisten euro on 80 senttiä!

Juttelin hieman tämän kokelaan kanssa ja selvisi, että hän oli myös karaistunut; oli joutunut käymään läpi monet työpaikat, byroot, työkkarit ja kelat. Kuulin juuri, että tämä työpaikka on nyt onnellisesti saanut yhden tarpeeksi kokemattoman tytön töihin.

Se on maaginen laki, että samanlainen vetää puoleensa samanlaista; raha tulee rahan luokse. Niille joilla on jo töitä saavat niitä enemmän. Yritin huijata kohtaloa, mutta ei näytä onnistuvan.

Olen niin kyllästynyt, että hylkään tämän maallisen maailman. Luokseni on aina tullut taide ja hengentieteet ovista ja ikkunoista. Voipi olla että nyt vihkiydyn vain kauneudelle ja filosofialle. Rahaa ei tule, mutta olenpa onnellinen. Täytynee siis tehdä kuten kohtalo on määrännyt ja tarttua niihin.

Olisi ollut parempi jos olisin syntynyt vaikka tuhat vuotta sitten. Eläisin jossain luostarissa keskittyen sielullisiin pohdintoihin. Siellä sitten oltaisiin kasvimaan kuokkimisen jälkeen Tuomas Akvinolaisen kanssa nautittu salaa pienet liköörit ja mietitty kuinka monta enkeliä mahtuikaan nuppineulan kärkeen.