Oletko päivä- vai iltaihminen? Itse vastaisin, että olen ilta – se on hohdokkaampaa; mutta iän myötä olen enemmän alkanut elämään päiväsaikaan. Olen hieman huolestunut… olenko tulossa aikuiseksi?

Yö ei ole pimeä päivä, kuten CMX laulaa. Yöllä ja päivällä on aivan eri luonne; päivä on järkiperäisen, harkitsevan ja työteliään toiminnan aika; yö puolestaan on yhteydessä ihmisen tiedostomattomaan: vietteihin, tunteisiin, intuitiivisuuteen ja luovuuteen. Vuosituhannet ovat osoittaneet, että taidekin syntyy parhaiten öisin.

En kykene valvomaan enää niin myöhään kuin joskus nuorempana. Ja eritoten nyt, kun joudun heräämään aikaisin kouluun. Ymmärrätte varmaan miksi olen huolestunut – pelkään muuttuvani liian järjelliseksi ja kapea-alaiseksi ajatuksissani. Herään aikaisin ja yritän valvoa myöhään – univelkaahan siitä tulee.

Vanhempiahan aina närkästyttää, kun nuoret valvovat myöhään ja ovat väsyneitä päivisin. Murrosiässä tapahtuu tutkitusti suuria muutoksia aivoissa, varsinkin tunneosassa, ja uskon sillä olevan yhteys myöhään valvomisessa. Vanhemmat ikäpolvet eivät voi ymmärtää tätä; heidän aikanaan ei kuitenkaan ollut vielä nykyisenkaltaista ”nuorisoa”, vaan silloin oltiin töissä.

Rationaalinen päiväyhteiskunta on vallitseva, koska ennen muinoin valoisaan aikaan hankittiin ravinto ja pimeyden vallitessa piilouduttiin luoliin. Nykyään – kiitos hehkulampun – maailma on pikkuhiljaa alkanut muuttua. Silti en mielelläni lähtisi tekemään yötöitä. Yöt ovat minulle erityisen rakkaita. Yöllä kaikki on paljon rauhallisempaa – kuulee omat ajatuksensakin paremmin.

Päivän ja yön toimet ovat erilaisia, esim. yöllä ei tulisi mieleenkään leikata nurmikkoa. Tässä syy miksi olen tietoisesti yrittänyt olla ”kunnon ihminen” heräämällä varhain: olen saanut ahkeroitua paljon enemmän konkreettisia asioita. Iltaisin en jaksa alkaa tekemään mitään raskasta. Olen kyllä joskus yrittänyt rikkoa sisäistä kaavaa, esim. kuntoilemalla öisin. Mutta pitemmän päälle se ei onnistu, kun muu maailma rullaa kahdeksasta neljään: Kela menee kiinni neljältä… ja niin menee kaikki muukin tässä pitäjässä.

Joskus on kuitenkin hyvä astua toiseen maailmaan oikein ajan ja luvan kanssa. Aluksi saatan katsoa vaikka jonkun tunteita nostattavan elokuvan -- lukea runoja - inspiroitua ja kirjoittaa sanoja paperille -- kuunnella musiikkia - - improvisoida pianolla melodioita, jotka kumpuavat sielusta - - piirtää kuvia. Nukahdan vasta sitten, kun olen antanut tulla ulos kaiken sen mikä on tullakseen.