Sata-komitea päätti poistaa avopuolison tulojen vaikutuksen opintotukeen ja työmarkkinatukeen. Hyvä niin. Omituista on, että asuinkumppanin tulot ylipäätään vaikuttavat hakijan etuuksiin; virallisissa lomakkeissa sivilisäätynäkin on avoliitto, vaikkei Suomen laissa ole edes sellaista siviilisäätyä! Miten näinkin laiton ja typerä asia on sallittu ja vielä voimissaan.

Avoliitto juontaa 70-luvulta, jolloin säikähdettiin, että lisääntyvät susiparit eli laillistamattomassa parisuhteessa elävät vievät talouden perikatoon saamalla enemmän sosiaalietuuksia kuin avioliitossa elävät. Päätettiin antaa eräänlainen elatusvelvollisuus näillekin pareille (vaikka ei pitäisi olla elatusvelvollisuutta, käytännössä se niin menee). Nykymaailmaan tämä on auttamattoman vanhanaikaista. Kyllähän jokaisella täysivaltaisella aikuisella tulisi olla oikeus ja vastuu omaan henkilökohtaiseen rahaan, omaisuuteen ja velkaan, vaikka asuisi kuinka monen muun kanssa. Ei sillä, kyllä halutessaan voi auttaa/elattaa toista; minäkin elän ns. avoliitossa ja tarpeen mukaan jeesaan toista osapuolta. Tuntuu, että avoliitossa on kuitenkin vain velvollisuuksia, ei yhtään oikeuksia.

Itseasiassa, kyseessähän ei ole liitto ollenkaan, vaan suhde, koska mitään virallista ei ole solmittu. Itse olen miettinyt mitä nimeä käyttää avopuolison sijaan. Tyttöystävä: kuulostaa lyhyeltä suhteelta. Elämänkumppani: liian dramaattinen. Kumppani: too gay ... Arjessa tulee kylläkin käytettyä helpottavia ilmaisuja kuten vaimo, morsmaikku, nainen, kihlattu, emäntä, puoliso, hallitus [mikä vain vahvistaa avioliiton valta-asemaa].

Vaikka avopuolison vaikutusta on nyt karsittu, niin silti se on yleinen käytäntö. Äskettäin ”avopuolisoni” kävi hankkimassa ilmaisia kunnallisia palveluja niin – kas – siihenkin pyydettiin minun tulotietojani. Homojen ei tarvitse tällaisesta välittää; yhdessä asuvia naisia tai miehiä ei katsota avopariksi. Lopulta asiaan kuuluva totuus paljastettiin minulle Kelassa. Pitkällisen kaavakesodan jälkeen (olin hankkinut kaiken pyydetyn; erillisen vuokrasopimuksen (jaettuine pinta-aloineen), talonkirjaotteen ja kaiken muun) sanottiin, että koska te olette mies ja nainen olette avopari. Todellakin, myöhemmin huomasin Kelan kaavakkeisissa pienellä tekstin; avopariksi katsotaan mies ja nainen, jotka elävät avioliiton kaltaisissa olosuhteissa (tuosta saa sorvattua yhden jos toisenkin vitsin!).

Sosiaaliturvassakin avoliitto voi olla ongelma. Naispuolinen ystäväni kävi hakemassa sossusta toimeentulotukea, mutta hänet käännytettiin takaisin. Selvisi, että hän asuu miehen kanssa; miehen pitäisikin hakea tukea koska "hän on perheen pää". Mitä ihmettä! Eikö sossun virkailijoilla – jotka kaikki olivat naisia – ole yhtään itsekunnoitusta. Sitäpaitsi, vaikka tämä avomies olisi hakenut tukea ei hän olisi sitä saanut; opiskelijana sossu olisi käskenyt nostaa opintolainaa ja elättää kumppani sillä.

Kaukana ovat ajat jolloin oltiin naimattomia, sitten kosittiin ja mentiin naimisiin. Nykyään tavataan ja suhde syvenee pikkuhiljaa omaan asuntoon ja lapsiin. Mihin sitä avioliittoa tarvitaan? Sentään joitain pieniä etuuksia perimisessä yms. (Näitähän oikeuksia ollaan toki nyt kaavailemassa myös avoliittoon.) Saattaisiko joku päivä tulevaisuudessa olla mahdollista, että suurin osa ihmisistä elää avopareina ja avioliitto on jokin outo harvinaisuus. Olisi todellakin aika päivittää laki vastaamaan 2000-lukua (tai päivittää valmiiksi jo 2100-luvulle).