Sen lisäksi, että ilmat lämpenevät, on paikallisessa dyykkausskenessä tapahtunut myös ikäviä asioita. Kaupat ovat nimittäin alkaneet poistaa jäteastioitaan.

Marketti marketin perään on laittanut roskikset lukkojen taakse, hankkineet jätepuristimet tms. Ensin meni yksi marketti pari vuotta sitten, kun se hankki puristimen. Sitä ennen siellä oli kaupungin paras kasvisosasto. Sitten meni toinen kauppa; ruoat vain katosivat roskiksista – ehkä kaupan puristimeen tai jollekin työttömien yhdistykselle (mikä olisi hyvä). Kaipaan vieläkin heidän roskiksissa olleita valtavia määriä banaaneita. Nyt hiljattain suljettiin isoimman marketin roska-astiat aidan taakse. Omistaja varmaan sai tarpeeksi, kun joka päivä siellä kuhisi paljon dyykkareita. Ylipäätään kiinnostus  roskaruoan etsimiseen on kasvanut paljon. Perinteisten eläkeläisten ja opiskelijoiden lisäksi kauppojen takapihoilla parveilee nyt ihan "tavalliselta" näyttävää keski-ikäistä porukkaa, joilla olettaisi olevan työ, talo ja perhe.

Aiemmin mainitsemani suljettu paikka oli kyllä oikea aarreaitta. Jos joku vielä epäilee, ettei dyykatessa löydy kuin joku nahistunut porkkana, niin kyseisestä paikasta on löytynyt vaikka mitä; leipää, perunoita, lihaa, kalaa, kanaa, makkaraa, pizzoja, juustoja, mehuja, maitoa, piimää, jogurttia, jauhoja, tomaatteja, kaalia, kuskusia, soijaa, vokkikastikkeita, mausteita, sipsejä, tortilloja, karkkeja, kuivahedelmiä, salaattia, viiliä, karjalanpiirakoita, siiderintekoaineksia, kenkiä, sähköjohtoa, lamppuja, leluja, siivousvälineitä, persikoita, herkkusieniä, vitamiineja, kvinoaa, energiapatukoita, ateriankorvikepatukoita, laihdutusruokapaketteja, shampoota, suihkusaippuaa, hammastahnaa, hammasharjoja, sinappia, tupakkaa, kahvia [näen jo silmänne laajentuvan], teetä, hunajaa, muroja, riisiä, pastaa, nuudeleita, keksejä, pähkinöitä, kakkukoristeita, lakritsia, hajuvettä, koiran- ja kissanruokaa, paprikoita, raastesalaattia, glögiä, leikkeleitä, liemikuutioita, kermaa, juustokakkuja, omenoita, mansikoita, ruukkukukkia, pipareita, perunamuusijauhetta, riisi- ja maissijauhoja, riisiviinietikkaa, levälevyjä, korppuja, muovikoreja, mätitahnaa, paristoja, rapuja  –  ja kymmeniä muita jota en nyt muista. Voi siis arvata että omistaja mustasukkaisena vartioi noita herkkuja. Nyt dyykkikaverin kanssa mietimme aidan edessä uskaltaisiko kiivetä yli – aijai! – taitaisi mennä silloin rikollisuuden puolelle.

Onneksi on vielä muutama helpon ruoan paikka tässäkin kylässä. Pienempiä paikkoja kun ovat, ei niissä ole valikoima yhtä ylenpalttisen runsas; leipää, eineksiä, ehkä lihaa, mutta kyllä nekin otetaan riemulla vastaan. Mutta roskiksilla kilpailu kovenee: nopeat syövät hitaat. Halu saada ilmainen ateria on kova – varsinkin kun se aikaisemmin on onnistunut helpolla; aidatun marketin pihalla eräskin ukko uhosi keksivänsä keinot: "Sahataan lukko rikki!"