Mikä olisikaan ihanampaa, kun iltapäivän raskas uneliaisuus alkaa painamaan, niin täydellisesti antautua sille. Väsymys ei ole mikään kylmä ja viiltävä, kuten yöllä kun yrittää saattaa loppuun keskeneräistä projektia – ei, vaan lämmin, tainnuttava uupumus, pehmeä sekava horros, joka saa mielen sumuiseksi; joka iskee kun on juuri syönyt, tai lukee kirjaa sohvalla.

Sohva: sohvalla nokoset maistuvat parhaiten; siinä on oma taikansa.* Jos menisi nukkumaan vuoteeseen, antaisi itselleen signaalin, että nyt oikein nukkumalla nukutaan pitkään; ehkä tekisi pieniä rituaaleja (pesisi hampaat, vahtaisi yöasun), pyörisi sängyssä, kunnes lopulta vaipuisi uneen – totaaliseen tietoisuuden sammutukseen.** Mutta päikkäreiden unet ovat erilaisia.

Sohvalla maatessa tulee tarkkailtua maailmaa, toisin kuin yöunilla. Se on päiväunien hienous; voi silti olla yhteydessä ulkomaailmaan, kun aistii muunkin kuin vain näköaistin kautta. Nokkaunet vaativat hieman valmisteluja. Laitan kevyen viltin jaloilleni lämmittämään. Jos luen kirjaa, asetan sen kasvoilleni. Se toimii suojana valolta ja henkisenä turvana, kun vetäydyn unilinnakkeeseen. Sanomalehti on ehkä parempi – kevyempi ja laakea – mutta herätessä nenänpää voi olla musta.

Hetket ennen nukahtamista ovat nautinnollisia. Suljen silmäni; kun enää ei tarvitse nähdä, niin voi keskittyä tarkemmin. Tarkkailen ääniä – ne kuulostavat nyt erilaisilta; äänet muuttuvat, kun ne kulkevat ympärillä olevien tyynyjen, tuolien ja muiden esineiden kautta. Tuntoaistini kertoo myös; esineiden erilaiset pinnanmuodot ja lämpötilan muutokset – energian – ehkä itse olemassaolon; asioita joita ei aisti kiireen keskellä. Tunnen ilmavirtauksia. Haistan tuoksuja. Ilma kulkee keuhkoissa – kasvoilla – sanomalehden alla. Autuaassa väsymyksessä aistimusten synnyttämät kuvat täyttävät mieleni. Tajunnanvirta karkaa omille teille – ulkomaailma alkaa menettää merkityksensä. Suloinen nukahtaminen; huminaa – – lämmin vajoaminen – – –

 



* Ehkä voi myös harjoittaa itsepetosta, kun torkkuu sohvalla: ”en minä aio nukkua – hieman vain lepuutan silmäluomia”.

** Jotkut tutkijat väittävät, että vain 20 minuutin nokoset ovat terveellisiä (miten tuollaistakin voi muka tutkia?). Minulla menee tuo 20 minuuttia kun edes nukahdan. Onko sillä väliä kauanko nukkuu? Joskus vedettyäni pitkät päikkärit olen tosi väsynyt ja sekaisin, mutta se saattaa johtua siitä, että tietoisuuteni ei ole vielä palannut kehoon. Onkin käynyt joskus niin, että harhailen kodissani muistini menettäneenä; eikä motoriikkani toimi kunnolla: kaadun päin esineitä ja seiniä, särjen kahvinkeittimen ja laseja tiputtamalla ne lattialle.