Toisinaan yllätän itseni lohduttamasta vakuuttelemalla, että huomenna on parempi päivä. Se luo toivoa, mutta samalla ehkä estää näkemästä, että nytkin voisi olla hyvin. Onko tulevaisuuden toivo ihmiselle hyväksi?

Käyn kerran viikossa ystäväni kanssa uimassa. Aika ei kulu niinkään urheillessa, vaan enemmänkin rupatellessa. Selvitetään kuulumiset, viikon tapahtumat, kuumat puheenaiheet, päivän politiikka, uudet luetut kirjat. Sitten siirrytään puhumaan tulevaisuudesta; käydään läpi tulevat menot ja tapahtumat; suunnitellaan matkoja. Välillä mennään vielä pidemmälle: suunnitellaan uutta maailmanjärjestystä, kuvitellaan täydellinen maailma vuonna 2050.

Uimahallista poistuttua on voimaantunut ja ylentynyt olo: mieli on täynnä asioita – mitä kaikkea hienoa tuleekaan tapahtumaan! Olo on jopa parempi kuin ennen halliin tuloa (oikei, myös vedellä ja lämmöllä saattaa olla osuutta asiaan). Aurinkokin paistaa kirkkaammin, kun käy juomassa uinnin jälkeiset kahvit.

Tarvitseeko ihminen tulevaisuutta? Jotkut ”tietoisen läsnäolon messiaat” väittävät ettei; tässä hetkessä oleminen riittää. Pitäisi jättää tuleva ja mennyt pois mielestä niin nykyisyys aukenisi kuin ilotulistus – se riittäisi. Eräskin guru sanoi valaistumisen jälkeen hengailleen autuaassa olotilassa puistoissa monia kuukausia kunnes sitten päätti – ihmisten pyynnöstä –  alkaa kirjoittamaan kirjoja ja jakaamaan oppejaan.

Itse väittäisin olevani saunan lauteilla istuessa hyvinkin läsnä – tuntien kuumuuden ja höyryn – vaikka pohdiskelen samalla tulevaa. Tulevien, hyvien hetkien suunnittelu virkistää mieltä vielä annoksen lisää. Olen kyllä kokenut ajan kadottavia onnen & harmonian hetkiä, mutta en ole vielä tavannut ketään, joka eläisi niin täysipäiväisesti – ja epäilen ettei sellaista olekaan.

Ehkä nykyisyys ja tuleva eivät ole kuitenkaan toisensa poissulkevia. En minä ainakaan aio luopua paremman tulevan odottelusta (eiku niin joo, se pitää ”tehdä”, eikä odotella). Väitän, että läsnäolon mestareiden täytyy joskus alkaa ajattelemaan tulevaisuutta: eli mistä saa leivän pöytään (gurut kirjoittavat tietenkin kirjan). Mutta enempää mollaamatta – se mitä he oikeasti kai haluavat sanoa on että pitäisi säilyttää jonkinmoinen kosketus nykyhetkeen ja itseensä siinä leivänhankinnassakin. Siinäpä ajatusta!