Kirjaesittelyt jatkuvat työ-teemalla. Aikaisemmin oli Max Weberin kirja käsittelyssä ja moitin sitä vaikeaselkoisuudesta. Juhani Seppänen käsittelee myös työntekoa kirjassaan Hullu työtä tekee, mutta sen sijaan paljon letkeämmin. Kirja on ironisen hauska ja  täynnä asiat päälaelleen kääntäviä mainioita oivalluksia. Tämän opuksen suosittelen lukemaan. Seppänen on toiminut työterveyslääkärinä ja suhtautuu työntekemiseen epäluuloisesti. Kirjassaan hän pohtiikin miksi työnteko saa meidät nykyään voimaan pahoin.

Seppänen määrittelee aluksi työn käsitteen ja pohtii mikä saa meidät sitä tekemään. Sikäli hyvä aina välillä miettiä perusasioita. Liian harvoin puhutaan/kirjoitetaan työstä, ollenkaan miettimättä, että mitä se ylipäätään on (tai mitä se voisi olla).

Yksi ydinajatus Seppäsellä kirjassaan on, että ajatus kuluttamisesta on yhteiskunnassamme erittäin keskeisellä sijalla, jopa nykyinen ideologiamme. Luulemme tekevämme työtä että voisimme kuluttaa, mutta se onkin nyrjähtänyt toisinpäin; kulutamme, jotta teemme työtä. Jatkuva kuluttaminen (vieläpä velaksikin) saa meidät tekemään enemmän ja enemmän töitä. Ovelat mainosmiehet saavat aikaan ihmisille elämyksen puutteesta, jonka uskomme täyttävämme kuluttamisella.

Kirjassa on paljon riemastuttavia ironisia oivalluksia. Lopuksi tässä muutamia mieleen jääneitä:

• Mitä tärkeämpi työ, sen huonompi palkka siitä maksetaan, koska joku joutuu työn joka tapauksessa joskus tekemään.

• Yhteiskunta maksaa surkeaa työttömyystukea ihmisille, että olisi varoittavia esimerkkejä (säälittävät, nuhruiset köyhät) muille ihmisille, ettei kannata lopettaa ahkerointia.

• Formulassa täytyy aina joku välillä kuolla, jotta mielenkiinto pysyisi niinkin pitkästyttävään lajiin.