Ensi vuonna on eduskuntavaalit. Minäkin olen nyt mukana hakemassa kansanedustajan pestiä. Olen asettunut ehdokkaaksi Vihreiden joukoissa Vaasan vaalipiirissä.

Kampanjaa on alettu jo rakentamaan mm. sisältöä pohtimalla. Ihan villinä ajatuksena haluan täällä pohtia, voiko joutilaisuudesta tehdä politiikkaa. Termi onnellisuuspolitiikka on jo puheenaiheena. Voisiko myös olla joutilaisuuspolitiikkaa? Mitä se olisi? Hyvä yleisö, toivon teidän osallistuvan pohdintaan.

Ajatushautomo Demos Helsinkihän on tehnyt manifestin uudenlaisesta politiikasta, joka pyrkii ihmisten onnellisuuteen talouskasvun sijaan.* Sen sijaan, että he tuputtaisivat jotain pakkoiloa, he pohtivat yhteiskuntaa, jossa hyvinvointi voi aidosti kukoistaa. Ihmisten kokemus puhuu sen puolesta, että tarvitaan aikaa, mielekästä tekemistä ja yhteisöllistä elintilaa. Näiden päälle voi rakentua hyvä elämä.

Mutu-tuntumalla voisi sanoa, että tietty määrä joutenoloakin kuuluu tähän onnellisuuspolitiikkaan. Ehkei joutilaisuus ole elämän päämäärä, mutta kuitenkin yhtälailla yksi mielekkään elämisen rakennuspuista.

Joutilaisuus konkretisoituu jokaiselle eri tavoin. Mitä yhteisiä asioita se sisältää? Joutilaisuus on:

-  Rauhoittumista ja rentoutumista
-  Huvittelua ja nautiskelua
-  Olemista ja kokemista
-  Yksinoloa ja vetäytymistä
-  Yhdessäoloa ja jakamista
-  Elpymistä ja latautumista
-  Pohdiskelua ja syventymistä
-  Tarkkailua ja keskittymistä
-  Hidastamista ja hiljentymistä

Miten nämä asiat otettaisiin huomioon sellaisissa asioissa kuin työelämä, terveyspalvelut, talous, ulkopolitiikka, maanpuolustus, energia, koulutus, liikenne, kaupunkisuunnittelu, sosiaaliturva, verotus.

Kansainvälinen slow-liike pyrkii jo edistämään näitä asioita tekemällä kaupunkeja ihmiselämälle suotuisaksi. Samaa slow-ideologiaa on yhdistetty mm. matkustamiseen, urheiluun ja oppimiseen (ja tietenkin ruokaan, mistä se alunperin sai alkunsa).

Ottaisiko joutilaisuuspolitiikko ilolla vastaan kaikki uudet laitteet, jotka helpottavat ihmiselämää? Koneidenhan piti vapauttaa ihmiset työstä. Meidän maallinen hyvinvointi on tuottavuuden kasvua, joka on ennen kaikkea koneiden ansiota. Valitettavasti tuo hyvinvointi ei jakaudukaan kovin tasaisesti. Ja nykyään uudet laitteet tuntuvat vain vievän kaiken aikamme niiden monimutkaisuudellaan.

Vai olisiko j-politiikan kannattaja koneensärkijä-luddiitti? Siinäpä tuhannen taalan kysymys: miten saadaan maallista hyvää, jos tulevaisuudessa koneiden polttoaineet ovat loppuneet. Ilmeisesti meidän täytyy ajatella kaikki kytkennät uusiksi. Nykyään kun koko elämä pirstotaan pieniksi osasiksi, jotka vain rahalla voidaan hankkia.

* Demos Helsingin Onnellisuuspolittinen manifesti (http://demos.fi/files/onnellisuusmanifesti_NEW.pdf)