Kylläpä tuntuu hyvältä pitää viikon paussi! En ollut muistaa, että kouluilla on kaikkia näitä lomia. Harvalla työelämän pätkäläiselläkään on näin ruhtinaallisesti vapaata kerralla.

Tulihan sitä tosin juuri ”lomailtua” vuoden verran ennen opiskelun aloittamista, mutta täytyy todeta, että pienen rehkimisen jälkeen joutenolo maistuu aina makeammalta. Olihan tässä koulua ehditty jo käydä: varhaisia, pimeitä aamuja ja lyhyitä, väsyneitä iltoja.

”Mitä teet lomalla?”, kysyvät toverit. Aion lukea kaikki kirjat! Nyt kun on aikaa.

Kuulin sivukorvalla jonkun voivottelevan koulun käytävällä, ettei halua lomalle, koska hänellä ei ole mitään tekemistä. Minä sen sijaan kirmaan riemulla kotiin – saa tehdä vihdoin kaikkia omia juttuja. Keksisin heti tekemistä, vaikka vuodeksi eteenpäin.

Aion kuitenkin jättää kaiken rehkimisen muille. Pukeudun risaisimpaan paitaan ja annan partahöylän unohtua peilikaappiin. Heittäydyn sohvan pohjalle kirjojen ja sarjiksien kanssa, mistä kömmin ylös korkeintaan ehkä keittämään kahvit.