Koin sen juuri: nyt on kesä!

Pitkänmatkanvieraat olivat juuri tulleet, aurinko paistoi makeasti ja juuri aloitettuani silppuamaan sipulia (Petrin tarkoituksena valmistaa mahtava illallinen) hyvän olon tunne valtasi minut; huomasin tekevänsä jotain juuri kesälle ominaista ja tärkeää:

Ystäviä, ruokaa ja yhdessäoloa.

Pöydän täytti ylelliset antimet; kaikki söivät itsensä turpeaksi... ja vielä paljon jäi syömättäkin. Olo tuntui kuninkaalliselta tuosta kaikesta ruoan paljoudesta.

kanaa kasviksia
fetaa kastikkeita
chiliä kidneypapuja
korianteria juustokuminaa

Petri voivotteli syötyään niin paljon; pelkäsin etten jaksaisi tehdä enää mitään muuta sinä päivänä.

Poltettiin savukkeet. Ulkona oli lämmintä.

Keitettiin kahvit ja kokeiltiin erilaisia likööriyhdistelmiä. Siirryttiin väkevimpiin; lopulta tequilakin korkattiin ja yritettiin valmistaa margaritoja liian vähistä aineksista.

Ilta tummeni. Ulkona oli alkanut jo viiletä.

musiikkia musiikkia
puhetta puhetta      (kuulumisten vaihtoa)
naurua naurua        (jälleennäkemisen riemua)

... Pitkälle yöhön asti

Vieraille tehtiin peti olohuoneeseen. Valvoa sinnittelin
– kunnes luovutin ja romahdin sänkyyni.