Koska kirjoitan joutilaisuudesta, koin tärkeäksi, että pystyn määrittelemään sen (ainakin) itselleni. Lopulta tästä kysymyksestä tuli pieni essee (luonteeltani kun olen tutkija). Kirjaimellisesti joutilaisuus on jouten oloa, tekemättömyyttä, mutta todellisuudessa se on paljon enemmän. Joutilaisuutta on kuitenkin niin monta kuin on ihmistäkin. Se voi eri ihmisille tarkoittaa eri asioita ja olla arvolataukseltaan erilainen. Joten kerron enemmänkin mitä joutilaisuus on minulle.


Joutilaisuus on hyvää elämää

Minulle kysymys joutilaisuudesta on jopa tekemisessä elämän tarkoituksen kanssa. Joillekin saattaa elämän mielekkyyden lähde olla työn tekeminen ja siinä päteminen. Ne asiat joita itse arvostan eniten kuitenkin tapahtuvat yleensä joutilaina hetkinä; perheen ja ystävien kanssa oleminen, luonnosta nauttiminen, hauskan pitäminen.

Joutilaisuus on nautiskelua, mitä suuremmassa määrin. Nautiskelua elämästä ja hyvän olon tavoittelua. Joutilaisuus on positiivista itsekkyyttä. Minä ja me kaikki olemme itesekkäitä. Se on elämäämme ylläpitävä voima. Itsekäs voi olla myös ilman että polkee toisen oikeuksia. Auringosta nauttiminen ruohikolla makaillen ei ole muilta pois.


Joutilaisuus on vapautta

Yleensä ajatellaan, että joutilaisuus on vapautta työstä. Sitäkin se toisaalta on myös minulle. Työ ja vapaa-aika nähdään monesti vastinpareina, mutta voi joutilaanakin tehdä (ehkä?) jopa työtä. Työllä tarkoitan nyt perinteistä palkkatyötä. Yksi syy joutilaisuuteeni on, että inhoan työn tekemistä. Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, inhoan vastenmielisiä asioita ja työn tekeminen on monesti sellaista. Sellainen työ josta pitää, ei ole työtä, tai ainakaan se ei (aina) tunnu siltä. Oikeastaan palkkatyötä teemme, jotta turvaamme toimeentulomme eli henkiinjäämisemme. Viime aikoina olen kuitenkin pystynyt turvaamaan ravintoni ja asumiseni ilman palkkatyötä. Minulle on aina ollut vaikeaa tehdä työtä, siis jotain sellaista mikä on inhottavaa, kivuliasta, merkityksetöntä, vieraannuttavaa, masentavaa, tyhjänpäivästä ja turhaa.

Sen sijaan haluan tehdä niitä asioita joista todella pidän, joihin minulla on kutsumus, palava halu ja maaninen innostus. Jopa ilman palkkaa (tästä äitini jaksaa välillä huomautella). Joutilaisuus ei siis ole laiskuutta. Se on ikävyyksien välttämistä. Tämän halusin vain sanoa niille, jotka haluavat olla jouten, mutta pitävät laiskuutta paheena. Minä myönnän, että olen myös toisinaan laiska. Joskus olo on aivan vetämätön. Toisinaan on tultu asetettua itselleen tavoitteita, tai vielä pahempaa, muut ovat asettaneet ne, eikä itseä oikeasti kiinnosta tehdä niitä.


Joutilaisuus on elämistä tässä ja nyt

Aika on liitetty oleellisesti joutilaisuuteen. Joutilaisuus on kiireettömyyttä. Se on sisäinen olotila, että aika on pitkälti vain harhaa. Kun keskitytään tähän hetkeen aika oikeastaan katoaa ja siirrytään ikuisuuden alueelle. Joutilaana sitä monesti kuitenkin puuhaa jotain. Näitä voisi kutsua vaikka joutilaiksi harrastuksiksi. Tällaisia on esim. kävely, lukeminen, kirjoittaminen, shakin peluu, maalaaminen ja puutarhan hoito. Yhteistä joutilaille harrastuksille on tekemisen rauhallisuus ja kiireettömyys, jopa hitauskin (mikä ei ole sinällään pahaa). Joutilaan elämä ei tietenkään tarvitse olla tällaista vanhojen ukkojen elämää. Minäkin tykkään lekottelun lisäksi juhlia ja tanssia. Joutilaisuushan on yksi osa elämää.

Joillekin joutilaisuus on utopiaa ja se jää heille vain haavekuvaksi. He voivottelevat, että on niin paljon kiireitä ettei ehdi tekemään mitä itse haluaisi. Tai uskottelevat itselleen, että sitten kun pääsen eläkkeelle alan tekemään omia juttuja. Joutilas elämä on vastuunottoa omasta elämästä. Silloin ei vain voivotella tai syytellä yhteiskuntaa, vaan otetaan vastuu ja toimitaan itse. Joutilas elämä on siten elämistä tässä ja nyt, olemalla tyytyväinen ― ellei jopa onnellinen ― juuri nyt.


Joutilaisuus on asennoitumistapa

Joutilaisuus on suorittamisen ja liiallisen tehokkuuden hylkäämistä. Teemme paljon asioita suorittaen, asettaen itsellemme alati kasvavia tavoitteita. Nykyään suoritamme, ei vain töitä, vaan jopa harrastuksia ja itse elämää. Pohjimmiltaan se juontaa meidän tarpeistamme ja siitä miten näemme itsemme ihmisinä. Haluamme toisilta hyväksyntää ja arvonantoa. Sitä puolestaan voimme saavuttaa esim. tekemällä paljon töitä, ansaitsemalla rahaa ja muita palkintoja ja arvonantoa. Rimamme kuitenkin saattaa alati nousta, kun mikään arvonanto ei täytä meidän kuvittelemaamme tarvetta. Teemme enemmän, suoritamme enemmän. Joutilaisuus on elämistä ilman suorittamista ja pätemisen tarvetta. Tarvitsemmeko oikeasti kenenkään arvonantoa?

Joutilaisuus on myös liiallisen tehokkuuden hylkäämistä. Tehokkuus liittyy pätemiseen ja aikaansaamiseen, kun yritämme koko ajan kiihdyttää vauhtiamme saadaksemme lyhyemmässä ajassa enemmän aikaan. Tehokkuus ajaa meidät lopulta hulluuteen ja sairauteen. Se on parasta hylätä. Joutilaassa asenteessa teemme asioita niiden itsensä takia. Silloin asiat ottavat sen verran aikaa kuin tarvitsevat. Tehokkuus voi kääntyä pahaksi, ja sen sijaan kiireettömyys voikin olla laadun tae.


Joutilaisuus on hyve

Jos katsotte luonnontilassa olevia eläimiä niin ne tekevät mahdollisimman vähän. Etsivät ravintoa,  lisääntyvät silloin tällöin ja muutoin vain ovat tekemättä mitään. Eli kuluttavat mahdollisimman vähän energiaa. Me ihmiset sen sijaan olemme kummallisia, kun elämme aivan päinvastoin. Olemmeko henkisesti niin kehittyneitä, että meidän täytyy keksiä koko ajan jotain tekemistä (ja  estääksemme eksistentiaalisen ahdistuksen)? Meillä on niin paljon kaikkea puuhaa, että se lopulta kääntyy meitä itseämme vastaan.

Joutilaisuus on yksi arvokas elämän osa-alue. Vaikka ylistän joutilaisuutta, en kuitenkaan koko ajan makaa sängynpohjalla auvoisessa olotilassa. Välillä on paljon töitä ja kiire. Välillä ahdistaa ja on tylsää. Mutta joutilaisuus on monesti lääke näihin. Se on hyvää oloa. Ellei jopa hyvää elämää.

Siis, olkaa jouten!!!